Ranskalainen Guillaume Musso on
kirjoittanut tyylilajeja sekoittavan viihteellisen romaanin, joka liitelee
Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian välillä tietotekniikan ihmeellisellä
avustuksella. Älypuhelinta, jolle prologi on tavallaan omistettu ilman muuta
yhtymäkohtaa tarinaan, voisikin pitää yhtenä tarinan päähenkilöistä.

Tarina lähtee liikkeelle
lentokentältä New Yorkista ja esittelee Madelinen ja Jonathanin, kirjan
päähenkilöt,, jotka satunnaisen törmäyksen seurauksena vahingossa tulevat
vaihtaneeksi kännyköitään. Madeline on englantilainen kukkakauppias Pariisissa,
Jonathan ranskalainen eronnut yhden lapsen isä, joka työskentelee
sanfranciscolaisessa ravintolassa. Puhelinsekaannus huomataan vasta myöhemmin
ja tekstiviestejä vaihdetaan kireissä tunnelmissa. Kumpikin alkaa kuitenkin
tahollaan tutkailla toisen puhelinta ja alkaa löytää toisen elämästä
kiinnostavia yksityiskohtia. Ideana on, että nykyään ihmisellä on koko elämänsä
saatavilla kännykässä ja sen kautta myös salaisuudet voivat paljastua. Kevyelle
viihdekirjalle ominaiseen tyyliin ns. tavalliset ihmiset paljastuvat rikkaiksi
ja kuuluisiksi, omaavat pimeän menneisyyden, ovat silti kauniita, rohkeita ja
merkkituotteiden ympäröimiä.
Madeline selvittää Googlen avulla
Jonathanin henkilöhistorian: lahjakas ranskalainen huippukokki, joka oli
kohonnut kunniaan ja maailmanmaineeseen keittotaitojensa ja avioliittonsa
ansiosta. Rikkaan italialais-amerikkalaisen suvun perijätär kuitenkin petti,
bisnekset velkaantuivat ja romahtivat. Avioeron seurauksena ja maineesta ja
kunniasta pudonneena Jonathan asuu nyt tuntemattomana San Franciscossa
hulttiomaisen ex-lankonsa kanssa ja kokkaa pienessä kortteliravintolassa ilman
sen suurempia elämänhaluja tai intohimoja ja näkee poikaansa vain silloin
tällöin, kuten tarinankerrontahetkellä, ennen joulua.
Jonathan taas puolestaan penkoo
Madelinen kännykkää ja löytää rikkaan ja turvallisen miehen kanssa
seurustelevan kauniin kukkakauppiaan pinnan alta salattuja asioita ja lopulta
menneisyyden: Madeline oli aiemmin ollut poliisina Manchesterissa, jossa
epäonnistuneen teinitytön katoamisjutun jälkeen oli yrittänyt itsemurhaa, josta
selvittyään oli jättänyt kaiken taakseen ja ryhtynyt kukkakauppiaaksi Pariisiin.
Madeline pitää Jonathanin kohtaloa
epäreiluna ja ryhtyy penkomaan sitä ajautuen vanhoihin poliisirutiineihinsa,
yhyttää Jonathanin vanhan liikekumppanin ja työtoverin, joka oli pettänyt
Jonathania tämän vaimon kanssa ja löytää lopulta oudon sähköpostiviestin.
Jonathan taas penkoo esiin
Madelinen puhelimesta vanhan katoamisjutun tutkinta-aineiston. Tarina siirtyy
kolme vuotta taaksepäin Manchesteriin ja kertoo kadonneen teinitytön,
narkkariäidin kultivoituneen ihmelapsen, Alice Dixonin katoamisjutusta.
Madeline ajautui poliisina liikaa mukaan tutkintaan, otti yhteyttä
ex-poikaystävään, nykyiseen rikollispomoon, joka auttoi lopulta Madelinea
etsinnöissä, jotka kuitenkin loppuivat, kun Alicen DNA-testillä varmistettu
sydän lähetettiin postilla Madelinelle. Alice siis oli kuollut, Madelinen
tutkinta epäonnistunut. Jonathan kuitenkin tunnisti kuvasta Alicen ja havaitsi
nähneensä tämän puoli vuotta oletetun kuoleman jälkeen Etelä-Ranskassa. Sitten
selvitetään Jonathanin menneisyyttä, josta löytyy myös itsemurhayritys, josta
Alice oli hänet pelastanut viemällä aseesta ammukset sen jälkeen kun Jonathan
oli ottanut tmän tuntemattoman tytön kyytiin Pariisista ja palauttanut tämän
oletetulle äidilleen Etelä-Ranskaan.
Tarina vie menneisyyttä ja
nykypäivää uskomattomine käänteineen eteenpäin. Madeline ja Jonathan eivät ole
onnistuneet vaihtamaan puhelimiaan mutta penkovat toistensa menneisyyttä
laiminlyöden nykyhetken ihmissuhteet, Madeline poikaystävänsä ja Jonathan
poikansa ja lentävät kumpikin tahoillaan selvittämään toisen tarinaa kertomatta
siitä kuitenkaan kenellekään, ei edes toisilleen. Jonathan lentää Manchesteriin
ja Madeline San Franciscoon. Välillä käydään epäuskottavaa tekstiviestien ja
sähköpostien vaihtoa, dialogissa on paikoin toivomisen varaa muutenkin.
Lopulta henkilöt ja puhelimet
kohtaavat New Yorkissa suunnitellusti, kun Jonathan voi kummallisten käänteiden
ansiosta kertoa Madelinelle, että Alice on elossa irrotetusta sydämestä
huolimatta. Ja kuin ihmeen kaupalla Madeline ja Jonathan huomaavat rakastavansa
toisiaan, olevansa twin souls.
Kohtalon oikusta he olivat tavanneet, Madelinen isoäiti sanoi sellaista enkelin
kutsuksi/huudoksi/soitoksi?. Tarinan väliin heitetään manchesterilaisen
poliisin, joka sai Alicesta Jonathanin ansiosta todisteita selville, salamurha,
ja vihdoin esitellään Alice, joka väärän henkilöyden turvin käy newyorkilaista
Julliardin huippukoulua, kunnes hänet kaapataan yllättäen. Kirja alkaa
muistuttaa enenevässä määrin rikosromaania sieppauksineen ja takaa-ajoineen.
Mutta toki ensin selvitetään Jonathanin tarinasta, että ex-vaimon oletettu
aviorikos olikin itsepuolustuksena tapetun liikekumppanin ruumiin hävittämistä
koskeva harhautus.
Lisää salaisuuksia paljastuu:
manchesterilainen rikollispomo, Madelinen nuoruuden poikaystävä, Danny ei
ollutkaan tapettu, ruumis oli hänen kaksoisveljensä ja että Danny on Alicen
isä, mitä ei kukaan tiennyt aiemmin isättömästä Alicesta. Takaa-ajolavastuksen
seurauksena Danny ja tarinaan mukaan tuleva agentti Blythe löytyvät New
Yorkista ja tarina paljastuu: Alice ja Danny löysivät toisensa Manchesterissa
ja mahdollistivat itselleen uuden elämän yhdysvaltalaisen
todistajansuojeluohjelman ansiosta: Danny luovutti meksikolaisen huumekartellin
johtajaa vastaan raskauttavat tiedot ja sai siten itsensä ja tyttärensä
kuolemat lavastettua viranomaisten avulla. Alkaa pitkällinen loppuhuipennus,
kun koulustaan kaapattua Alicea etsitään. New York hukkuu taustalla
lumimyrskyyn, Alice kituu Coney Islandilla kellarissa, agentti Blythe paljastuu
meksikolaisten kätyriksi, joka on määrännyt Alicen sieppauksen ja saa
takaa-ajossa kuulan kalloonsa. Madeline ja Jonathan paikallistavat Alicen
kännykän avulla, kuinka ollakaan, sieppaajasta koordinaatteja, löytävät juuri
tyhjennettyyn Coney Islandin kellariin ja taas sattuman kaupalla harhailemalla
New Yorkin lumisia katuja löytävät Alicen ja sieppaajan, jonka Jonathan ampuu.
Loppukohtaus on sairaalassa, jossa
Alice toipuu nopeasti kaappauksestaan ja aiempien sydänvaivojen takia tehdyn
sydämensiirtoleikkauksen vaatimien lääkkeiden puutoksesta. Madeline toipuu myös
takaa-ajon vammoista, on saanut juuri työtarjouksen New Yorkin poliisilta ja
Jonathan on löytänyt rakkauden ansiosta inspiraation kokkaukseen ja
suunnittelee uuden ravintolan avaamista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Uskottavuus ei kenties ole
tällaisten romaanien päätarkoitus vaan tarinan kertominen. Ja varsinkin tämä
tarina liikkuu hämmästyttävien sattumien, uskomattomien käänteiden ja
liioitellun dramatiikan varassa. Tarina vie kuitenkin eteenpäin ihan viihdyttävästi,
paikoin jopa ihan jännittävästi vaikka ennalta-arvattavuuksiakin on. Ajoittain
kömpelö huumori ja dialogin epäuskottavuus häiritsevät kuten myös se, että
Musso ei tunnu osaavan päättää onko kirjoittamassa romanttista komediaa vai
dekkaria. Jos näistä tyylin ”notkahduksista” ei välitä, tarina onnistuu olemaan
kohtuullisen viihdyttävä omassa omituisessa ja pinnallisehkossa lajissaan.
Henkilöhahmot jäävät yrityksistä
huolimatta melko pinnallisiksi. Romaani onkin juonivoittoinen kyhäelmä, joka
joutuu taipumaan kummallisuuksiin monimutkaisen juonikehitelmänsä vuoksi.
Kertoessaan tuntemattomien ihmisten elämän penkomisesta, eräänlaisesta
tirkistelynhalusta ja elämäntarinoiden sähköisestä tallentumisesta nykyaikana
Musso kenties kuitenkin tavoittaa jotain olennaista tästä ajasta, vaikkakin
romaani on toki lopulta epätodennäköisyyksillä ladattu rakkaustarina.