sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Guillaume Musso: L’Appel de l’ange

XO Editions 2011

Ranskalainen Guillaume Musso on kirjoittanut tyylilajeja sekoittavan viihteellisen romaanin, joka liitelee Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian välillä tietotekniikan ihmeellisellä avustuksella. Älypuhelinta, jolle prologi on tavallaan omistettu ilman muuta yhtymäkohtaa tarinaan, voisikin pitää yhtenä tarinan päähenkilöistä.

Romaani jakautuu kolmeen osaan, luvut on tunnollisesti nimetty ja alkavat aina (pääosin) kirjallisuussitaateilla. Tapahtumapaikat ja kellonajat, joskus myös päivämäärät ja vuodet on usein kerrottu tarinan sisällä kappaleiden/jaksojen alussa. Tämä osoitteleva tapa tuo mieleen elokuvakerronnan ”leikkaukset” aina tiettyyn kohtaukseen ja hetkeen. Tarinan tämän päivän kuvausta on tuotu esiin marssittamalla tekstin väleihin erilaisilla fonteilla ja taitoilla tekstiviestejä ja sähköposteja sekä googlattuja artikkeleja.

Tarina lähtee liikkeelle lentokentältä New Yorkista ja esittelee Madelinen ja Jonathanin, kirjan päähenkilöt,, jotka satunnaisen törmäyksen seurauksena vahingossa tulevat vaihtaneeksi kännyköitään. Madeline on englantilainen kukkakauppias Pariisissa, Jonathan ranskalainen eronnut yhden lapsen isä, joka työskentelee sanfranciscolaisessa ravintolassa. Puhelinsekaannus huomataan vasta myöhemmin ja tekstiviestejä vaihdetaan kireissä tunnelmissa. Kumpikin alkaa kuitenkin tahollaan tutkailla toisen puhelinta ja alkaa löytää toisen elämästä kiinnostavia yksityiskohtia. Ideana on, että nykyään ihmisellä on koko elämänsä saatavilla kännykässä ja sen kautta myös salaisuudet voivat paljastua. Kevyelle viihdekirjalle ominaiseen tyyliin ns. tavalliset ihmiset paljastuvat rikkaiksi ja kuuluisiksi, omaavat pimeän menneisyyden, ovat silti kauniita, rohkeita ja merkkituotteiden ympäröimiä.

Madeline selvittää Googlen avulla Jonathanin henkilöhistorian: lahjakas ranskalainen huippukokki, joka oli kohonnut kunniaan ja maailmanmaineeseen keittotaitojensa ja avioliittonsa ansiosta. Rikkaan italialais-amerikkalaisen suvun perijätär kuitenkin petti, bisnekset velkaantuivat ja romahtivat. Avioeron seurauksena ja maineesta ja kunniasta pudonneena Jonathan asuu nyt tuntemattomana San Franciscossa hulttiomaisen ex-lankonsa kanssa ja kokkaa pienessä kortteliravintolassa ilman sen suurempia elämänhaluja tai intohimoja ja näkee poikaansa vain silloin tällöin, kuten tarinankerrontahetkellä, ennen joulua.

Jonathan taas puolestaan penkoo Madelinen kännykkää ja löytää rikkaan ja turvallisen miehen kanssa seurustelevan kauniin kukkakauppiaan pinnan alta salattuja asioita ja lopulta menneisyyden: Madeline oli aiemmin ollut poliisina Manchesterissa, jossa epäonnistuneen teinitytön katoamisjutun jälkeen oli yrittänyt itsemurhaa, josta selvittyään oli jättänyt kaiken taakseen ja ryhtynyt kukkakauppiaaksi Pariisiin.

Madeline pitää Jonathanin kohtaloa epäreiluna ja ryhtyy penkomaan sitä ajautuen vanhoihin poliisirutiineihinsa, yhyttää Jonathanin vanhan liikekumppanin ja työtoverin, joka oli pettänyt Jonathania tämän vaimon kanssa ja löytää lopulta oudon sähköpostiviestin.

Jonathan taas penkoo esiin Madelinen puhelimesta vanhan katoamisjutun tutkinta-aineiston. Tarina siirtyy kolme vuotta taaksepäin Manchesteriin ja kertoo kadonneen teinitytön, narkkariäidin kultivoituneen ihmelapsen, Alice Dixonin katoamisjutusta. Madeline ajautui poliisina liikaa mukaan tutkintaan, otti yhteyttä ex-poikaystävään, nykyiseen rikollispomoon, joka auttoi lopulta Madelinea etsinnöissä, jotka kuitenkin loppuivat, kun Alicen DNA-testillä varmistettu sydän lähetettiin postilla Madelinelle. Alice siis oli kuollut, Madelinen tutkinta epäonnistunut. Jonathan kuitenkin tunnisti kuvasta Alicen ja havaitsi nähneensä tämän puoli vuotta oletetun kuoleman jälkeen Etelä-Ranskassa. Sitten selvitetään Jonathanin menneisyyttä, josta löytyy myös itsemurhayritys, josta Alice oli hänet pelastanut viemällä aseesta ammukset sen jälkeen kun Jonathan oli ottanut tmän tuntemattoman tytön kyytiin Pariisista ja palauttanut tämän oletetulle äidilleen Etelä-Ranskaan.

Tarina vie menneisyyttä ja nykypäivää uskomattomine käänteineen eteenpäin. Madeline ja Jonathan eivät ole onnistuneet vaihtamaan puhelimiaan mutta penkovat toistensa menneisyyttä laiminlyöden nykyhetken ihmissuhteet, Madeline poikaystävänsä ja Jonathan poikansa ja lentävät kumpikin tahoillaan selvittämään toisen tarinaa kertomatta siitä kuitenkaan kenellekään, ei edes toisilleen. Jonathan lentää Manchesteriin ja Madeline San Franciscoon. Välillä käydään epäuskottavaa tekstiviestien ja sähköpostien vaihtoa, dialogissa on paikoin toivomisen varaa muutenkin.

Lopulta henkilöt ja puhelimet kohtaavat New Yorkissa suunnitellusti, kun Jonathan voi kummallisten käänteiden ansiosta kertoa Madelinelle, että Alice on elossa irrotetusta sydämestä huolimatta. Ja kuin ihmeen kaupalla Madeline ja Jonathan huomaavat rakastavansa toisiaan, olevansa twin souls. Kohtalon oikusta he olivat tavanneet, Madelinen isoäiti sanoi sellaista enkelin kutsuksi/huudoksi/soitoksi?. Tarinan väliin heitetään manchesterilaisen poliisin, joka sai Alicesta Jonathanin ansiosta todisteita selville, salamurha, ja vihdoin esitellään Alice, joka väärän henkilöyden turvin käy newyorkilaista Julliardin huippukoulua, kunnes hänet kaapataan yllättäen. Kirja alkaa muistuttaa enenevässä määrin rikosromaania sieppauksineen ja takaa-ajoineen. Mutta toki ensin selvitetään Jonathanin tarinasta, että ex-vaimon oletettu aviorikos olikin itsepuolustuksena tapetun liikekumppanin ruumiin hävittämistä koskeva harhautus.

Lisää salaisuuksia paljastuu: manchesterilainen rikollispomo, Madelinen nuoruuden poikaystävä, Danny ei ollutkaan tapettu, ruumis oli hänen kaksoisveljensä ja että Danny on Alicen isä, mitä ei kukaan tiennyt aiemmin isättömästä Alicesta. Takaa-ajolavastuksen seurauksena Danny ja tarinaan mukaan tuleva agentti Blythe löytyvät New Yorkista ja tarina paljastuu: Alice ja Danny löysivät toisensa Manchesterissa ja mahdollistivat itselleen uuden elämän yhdysvaltalaisen todistajansuojeluohjelman ansiosta: Danny luovutti meksikolaisen huumekartellin johtajaa vastaan raskauttavat tiedot ja sai siten itsensä ja tyttärensä kuolemat lavastettua viranomaisten avulla. Alkaa pitkällinen loppuhuipennus, kun koulustaan kaapattua Alicea etsitään. New York hukkuu taustalla lumimyrskyyn, Alice kituu Coney Islandilla kellarissa, agentti Blythe paljastuu meksikolaisten kätyriksi, joka on määrännyt Alicen sieppauksen ja saa takaa-ajossa kuulan kalloonsa. Madeline ja Jonathan paikallistavat Alicen kännykän avulla, kuinka ollakaan, sieppaajasta koordinaatteja, löytävät juuri tyhjennettyyn Coney Islandin kellariin ja taas sattuman kaupalla harhailemalla New Yorkin lumisia katuja löytävät Alicen ja sieppaajan, jonka Jonathan ampuu.

Loppukohtaus on sairaalassa, jossa Alice toipuu nopeasti kaappauksestaan ja aiempien sydänvaivojen takia tehdyn sydämensiirtoleikkauksen vaatimien lääkkeiden puutoksesta. Madeline toipuu myös takaa-ajon vammoista, on saanut juuri työtarjouksen New Yorkin poliisilta ja Jonathan on löytänyt rakkauden ansiosta inspiraation kokkaukseen ja suunnittelee uuden ravintolan avaamista. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Uskottavuus ei kenties ole tällaisten romaanien päätarkoitus vaan tarinan kertominen. Ja varsinkin tämä tarina liikkuu hämmästyttävien sattumien, uskomattomien käänteiden ja liioitellun dramatiikan varassa. Tarina vie kuitenkin eteenpäin ihan viihdyttävästi, paikoin jopa ihan jännittävästi vaikka ennalta-arvattavuuksiakin on. Ajoittain kömpelö huumori ja dialogin epäuskottavuus häiritsevät kuten myös se, että Musso ei tunnu osaavan päättää onko kirjoittamassa romanttista komediaa vai dekkaria. Jos näistä tyylin ”notkahduksista” ei välitä, tarina onnistuu olemaan kohtuullisen viihdyttävä omassa omituisessa ja pinnallisehkossa lajissaan.

Henkilöhahmot jäävät yrityksistä huolimatta melko pinnallisiksi. Romaani onkin juonivoittoinen kyhäelmä, joka joutuu taipumaan kummallisuuksiin monimutkaisen juonikehitelmänsä vuoksi. Kertoessaan tuntemattomien ihmisten elämän penkomisesta, eräänlaisesta tirkistelynhalusta ja elämäntarinoiden sähköisestä tallentumisesta nykyaikana Musso kenties kuitenkin tavoittaa jotain olennaista tästä ajasta, vaikkakin romaani on toki lopulta epätodennäköisyyksillä ladattu rakkaustarina.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti