Edition Stock 2011
Ranskalainen Éric Reinhardt on
kirjoittanut massiivisen romaanin, jonka keskiössä on päähenkilö David Kolskin
pakkomielteisiä piirteitä saava suhde Victoria de Winteriin. Romaanin
minäkertoja on David, joka kertoo tarinaa takautuvasti, tarkkaillen, selittäen
yksityiskohtia myöden. Romaani lähtee liikkeelle tilanteesta, kun David huomaa
kauppakeskuksessa naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. David seuraa naista
tuntikausia keskuksessa ennen kuin uskaltaa puhutella tätä. Jo tässä vaiheessa
David paljastaa, mihin kaikki tämä johti: vajaata vuotta myöhemmin Victoria on
kuollut ja David on paennut syrjäiseen hotelliin erossa vaimostaan ja kahdesta
tyttärestään. David puhuttelee lopulta Victoriaa, joka paljastuu suuren
ylikansallisen pääoma- ja sijoitusyhtiön maailmanlaajuisten toimintojen
HR-päälliköksi. David itse on arkkitehti, joka on työmaapäällikkönä Ranskan
korkeimman pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla. Päähenkilöiden ammatit ja sitä
kautta poliittiset näkökannat ovat romaanissa suuressa roolissa.
David alkaa kiertää tarinaansa hitaasti
auki aloittamalla viettelyhistoriastaan: hän on vietellyt vain tuntemattomia
naisia, ainoastaan yhden yön juttuihin sinä aikana kun on ollut Sylvien,
vaimonsa, kanssa. Viimeisen viiden vuoden aikana hän ei ole vietellyt ketään.
Mutta nyt hän kohtasi Victorian. Pitkän sisäisen monologin kertominen avaa
Davidin persoonaa lukijalle: David häilyy masennuksen ja toivon välillä, hän
odottaa aina jotain ihmeellistä tapahtumaa, joka muuttaisi elämän. Monologiin
sisältyy pitkällinen muistelo, kun David 19-vuotiaana
arkkitehtuurinopiskelijana kohtasi salaperäisen naisen Pariisin yössä. Tämä
muisto seuraa häntä läpi elämän.
Davidin ajatusten, muistojen ja
haaveiden pitkällisen kuvailun ohella Reinhardt käyttää yllättävän vähän aikaa
Davidin perheen kuvaukseen. On aivan kuin perhettä ei olisikaan – vaativa
työelämä ja intohimoiset kohtaamiset Victorian kanssa vievät kaiken ajan,
kotona David käy vain nukkumassa muutaman tunnin, mikä ei vaikuta olevan
päähenkilölle edes mikään ongelma. Muutama lyhyt perhetuokion kuvaus tuntuu
siten entistä päälle liimatummalta.
Davidin ja Victorian ensitapaaminen
on Lontoossa, Victorian järjestämänä. David kuvaa tapahtumaa
yksityiskohtaisesti pitkällisiä ammatillisia keskusteluja myöden. Kiivasta
väittelyä käydään kapitalismista: David on vasemmistolainen, jota Victorian
”ideologinen eksotismi” hämmästyttää ja ällöttääkin vähän. Toisaalta David
ihailee ja haluaa Victoriaa, joka on kaunis, rikas, vaikutusvaltainen.
Illalliselta, jonka Victoria maksaa, he siirtyvät hotelliin ja rakastelevat
tuntikausia, mistä David kertoo yksityiskohtia myöden.
Pitkällisesti kerrotut lapsuus- ja
nuoruusmuistot sekä Sylvien tapaaminen vievät tarinan pitkäksi aikaa pois Victoriasta.
Sylvie ei ehkä ole Davidin unelmanainen, mutta seurusteluaikaa kuvataan
pitkälti ja lopulta Sylvien sairastumista maanis-depressiivisyyteen. Lääkehoito
vie Sylvien koomaan viideksi päiväksi, jonka aikana David lupaa sitoa elämänsä
Sylviehin. Kooma-ajan toivottomuuden kertominen rinnastuu Davidin tarinassa
nykyhetken toivottomuuteen hotellissa, hylättynä, itsesyytösten valtaamana.
Reinhardt on rakentanut romaaniinsa kolme tasoa: nykyhetken, josta käsin David
muistelee ja kertoo tarinaansa; kaukana olevan menneisyyden, josta David kertoo
satunnaisesti muistojaan nuoruudesta ja jolla ei tunnu olevan mitään
yhtymäkohtaa nykyhetkeen; ja lähimenneisyyden, jossa David elää suhteen huumaa
Victorian kanssa ja joka on tavallaan tarinan päätaso ammatillisine lisineen.
Lähimenneisyys lähestyy vähitellen kertomuksen nykyhetkeä, joka välillä aina
pilkahtaa lähimenneisyyden kerronnassa mukana.
Vastoin tapojaan David siis
aloittaa suhteen Victorian kanssa. Yksityiskohtaiseen, pohdiskelevaan ja
kuvailevaan tyyliin David käy läpi ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Suhde ja
rakastelu Victorian kanssa tuo Davidille uutta energiaa, euforiaa, hyvää oloa,
joka heijastuu energiana ja tehokkuutena työelämässä. Davidin mielessä hänellä
ei ole rakastajatarta eikä hän petä vaimoaan, sillä suhde ja seksi Victorian
kanssa on jotain muuta, jolla ei ole sijaa todellisuudessa, se on kuin unta,
jonka muisto rikastuttaa arkielämää. Tämä taianomainen euforia auttaa Davidia
selviämään ja viemään eteenpäin jättiläismäistä rakennusprojektia. Davidin ja
Victorian suhde jatkuu loputtomilla tekstiviesteillä, pitkällisillä
sähköposteilla ja otteilla Victorian päiväkirjasta, joita hän lähettää
Davidille kuin kokousmuistiinpanoja. Suhteen edetessä Victoriasta paljastuu
vähitellen uusia puolia, jotka hämmentävät Davidia. Victoria onkin naimisissa
ja neljän lapsen äiti ja hänellä on ollut rakastajia ennenkin. Perhe-elämä ei
aseta kummallekaan mitään esteitä, mitä nyt muutama tekstiviesti Sylvieltä saa
Davidin hätääntymään hieman, että Sylvien maanis-depressiivisyys nostaisi taas
päätään. Victorian kyky valehdella miehelleen ja järjestää tapaamisia halujensa
mukaan Davidin kanssa hämmentää Davidia.
Victorian etuoikeutettu elämä alkaa
vähitellen kalvaa Davidia ja hän alkaa nähdä Victorian yhä enemmän uuden
globalisaation aikaansaaman yläluokan edustajana, joille kaikki on mahdollista
henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla rajojen hävittyä. Ylellisyydet,
nautinnot ja omalle ”luokalle” järjestetyt etuisuudet ovat Davidille esimerkkinä
kapitalismin tunteettomuudesta. Hyppäys nykyhetken hotelliin ja keskustelu
omistajan kanssa yöllä näyttää Davidin muuttuneet ajatukset: Victoria olikin
aivan omanlaisensa olento, jota sovinnaiset ja totutut kategoriat eivät voineet
vangita ja hän oli löytänyt aivan omanlaisensa idealismin ja vapauden, jota
itse toteutti. Vaikka David ei tappanut Victoriaa, hän pitää itseään syypäänä.
Poliisikuulustelu, jossa David kertoo kaiken ja avautuu, vertautuu itse
romaaniin.
Kun David haluaa hidastaa
pakkomielteenomaiseksi muuttunutta suhdetta, Victoria tarjoaakin
työmahdollisuutta Davidille firmansa kautta. Davidin unelma arkkitehtina
työskentelemisestä ja omasta firmasta toteutuisi, kun Victoria järjestäisi
hänelle työn. David innostuu, tekee suunnitelmia, suhde saa uutta puhtia,
tornin rakentaminen ongelmineen saisi jäädä uuden työn myötä. Victorian
lupaamaa tapaamista firmansa Kilofferin (!) pomon Peter Dollanin (!) kanssa ei
vaan tunnu järjestyvän (väkisin tulee mieleen, että nimet ovat tahallisia
muunnelmia sanoista kill offer ja dollar ja niillä halutaan alleviivata
rahan valtaa). Victorian systeemi alkaa vähitellen paljastua Davidille;
Victorian kaksoiselämä ja muuntautumiskyky tyrmistyttää ja kiehtoo Davidia. Victorialla
on useampia elämiä, jotka eivät kohtaa koskaan, ja hänellä on aina vähintään
yksi rakastaja. Victoria näkee itsensä (ja edellisen rakastajansa) erityislaatuisen
aristokratian edustajina, jotka ovat moraalinormien yläpuolella ja joilla on
kyky nauttia elämästä tavallisuuden yläpuolella, vapautua konventioista. David
kokee, että Victoria on vetänyt hänet systeemiinsä mukaan ja että hän näkee
vain osia kerrallaan Victorian elämästä.
David alkaa epäillä Victoriaa
valehtelusta ja välttelystä. Samaan aikaan työ rakennuksella on entistä
stressaavampaa. David huomaa, että häntä seurataan. David alkaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi,
työsään orjaksi ja suhteessaan huoraksi: hän antaa kaikkensa pakosta työssään
ja sängyssä Victorialle. Riidan myötä David ja Victoria löytävät uuden tason
suhteestaan, intohimo laajenee, kun Victoria kertoo edellisen rakastajansa
kanssa tekemistä asioista ja paljastuukin, että yhteinen fantasia on
tuntemattoman miehen ottaminen mukaan sänkyyn. Samana iltana häntä seuranneet
miehet tuovat Davidin luo henkilön, joka tarjoaa Davidille rahaa siitä, että tornin
rakentaminen viivästyy. David kieltäytyy.
Loppunäytös käynnistyy Davidin ja
Victorian tapaamisesta terassilla. David kertoo sittenkin hyväksyneensä rahat,
koska kokee, ettei häntä arvosteta työssään. David myöntää, että todellisuus
vaikuttaa nykyään väärältä, hän ei usko enää mitään ja epäilee kaikkea.
Tilanteiden, joissa ei enää voida osoittaa oikeaa ja väärää, lisääntyminen
kuvaa Davidista hyvin nykyajan liberaalia maailmaa, jossa Victoria pärjää niin
hyvin. Lähtiessään terassilta he kävelevät pornoelokuvateatterin ohi. Uuden
fantasian toteuttamisen halu vie heidät sisälle. Victoria valitsee kaksi miestä
liittymään seuraan, rakastelemaan elokuvateatterissa. Lopulta David haluaa
lähteä ja lopettaa, Victoria ei. Victoria lähtee kahden miehen kanssa, David
seuraa perässä. Victoria nousee autoon miesten kanssa, David ei halua lähteä,
ja Victoria ajaa miesten kanssa pois.
Tätä tilannetta käydään läpi poliisin kanssa: Miksi David ei estänyt
Victoriaa lähtemästä miesten mukaan? Victoria löytyi alastomana ja murhattuna
metsästä lähdettyään miesten mukaan. Päästyään pois kuulustelusta David ajaa
kotiinsa ja pelätessään, että vaimo ja lapset tulevat, hän päättää kadota,
koska ei ole valmis kohtaamaan heitä. Kirja loppuu kuvaukseen, kun David ajaa
päämäärättömästi Ranskan läpi ja päätyy erään hotellin eteen.
Pakkomielteisen suhteen
kehittymisen, etenemisen ja lopulta päättymisen kuvauksena romaani onnistuu
hyvin. Sen sijaan Davidin tarinan availu pitkällisesti moniin suuntiin hajottaa
tarinaa ja varsinainen punainen lanka tuntuu ajoittain häviävän. Rönsyilyt ovat
sinänsä mielenkiintoisia, mutta eivät lopulta johda mihinkään. Tavassa, jolla
suhde toiseen naiseen erotetaan perhe-elämästä, on jotain periranskalaista,
ainakin suomalaiselle lukijalle. Toisaalta juuri perhe-elämän puuttuminen lähes
kokonaan Davidin elämästä tuntuu epäuskottavalta, kuten paikoittain myös pitkät
dialogit ja monologit, joita David ja Victoria pitävät milloin
rakennustyömaasta milloin Kilofferin sisäisestä kykyjenetsintämetodista.
Tarinana
Le système Victoria ei ole mitenkään
erikoinen, hyvin kerrottu tosin joitain pitkällisiä jaaritteluja ja juonen
ylimääräisiä sivupolkuja lukuun ottamatta. Se että nainen on rikas,
vaikutusvaltainen ja dominoivassa asemassa mieheen nähden sekä sosio-ekonomisella
että seksuaalisella tasolla ei ainakaan Suomessa ole asetelmana hätkäyttävä. On
helppoa nähdä Davidin ja Victorian suhteen dynamiikassa vertauskuvaa
kapitalismin ja liberalismin toimintaan. Ja Reinhardt tekee sen itse: Victorian
työn kuvaus henkilöstöjohtajana neuvotteluissa ammattiliittojen kanssa
irtisanomisista ja lakkauttamisista, totuuden muuntelu, takinkääntämiset,
häikäilemättömät menetelmät, hyväksikäyttö voittojen maksimoimiseksi… David näyttäytyy
lopulta saman menetelmän uhrina näyttämönään seksuaalisen nautinnon
maksimointi. Victorian systeemi vie lopulta häneltä itseltään hengen ja ajaa
Davidin hylkiöksi. Se, että intohimo ja pakkomielteisyys saa huonon lopun, on
aika banaali lopetus. Se, onko Reinhardtin tarinan opetus (tai toive), että kapitalismissa
kaikki ovat lopulta uhreja, jääköön kunkin lukijan itse arvioitavaksi.