Minun Utrioni

Kirjahyllyssäni on pyhitetty hylly Kahdelle Suurelle: Mika Waltarille ja Kaari Utriolle. Sieltä heidän kirjojensa tutut selkämykset ovat katselleet lempeästi minua kaikissa kodeissani. Ensimmäisen oman Utrioni sain yläasteella äidiltäni joululahjaksi. Kirja oli Vaskilintu. Se veti minut vastustamattomalla tavalla mukaansa keskiajalle, joka jo tuolloin jäi ihoni alle sieltä koskaan poistumatta. Utrio avasi minulle uuden maailman: keskiajan Euroopan reuna-alueineen. Olin lumoutunut. Näitä tarinoita ei kerrottu historiantunneilla! Itse asiassa keskiajasta ei kerrottu juuri mitään koulussa. Utrio toimikin oppaanani tuohon kiehtovaan aikakauteen. Vaskilinnun pakanallinen maailma oli myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Kirja herätti kiinnostuksen suomalaisten muinaisuutta kohtaan. 

Vaikutuin tuolloin vuosia sitten kirjasta niin kovin, että kirjoitin Utriolle kirjeen, ja sain häneltä vastauksen! Tuo kirje on visusti edelleen tallessa. Siinä Utrio kertoo tulossa olevasta kirjastaan, Tuulihaukasta. Miten odotinkaan sitä! Ja kirjan ilmestyttyä ahmin sen – ja kirjoitin uudestaan Utriolle, ja sain uuden vastauksen! Se on talletettuna edellisen kirjeen viereen. Mitä balsamia 15-vuotiaalle, kun Utrio kirjoittaa vastaukseensa : ”Osoittaa mielestäni aikamoista kypsyyttä Sinun iälläsi ymmärtää Vaskilinnun ja Tuulihaukan uskonnolliset elementit.” Lause toki lämmittää edelleen. Ja lopun toivotus: ”Lukuiloa Sinulle edelleenkin. Älä lue liian nopeasti. Ahmimalla menettää paljon kirjan suurista historiallisista kuvauksista.” Kehotus olikin paikallaan, sillä kun viime vuonna, vuosien tauon jälkeen palasin noiden nuoruuteni suosikkien, sekä Yksisarvisen, pariin, huomasin, etten muistanut Tuulihaukasta paljoakaan, Yksisarvisesta suorastaan en mitään! Mikä ilo olikaan lukea taas nuo kirjat. Joskus kun palaa vanhojen, varsinkin nuorena lukemiensa, suosikkien pariin, saattaa pettyä. Utrio ei kuitenkaan pettänyt: kirjat olivat aivan yhtä hyviä kuin silloinkin. Nyt niitä luki taas uusin silmin, kun omat tiedot keskiajasta, pyhimyksistä ja suomalaisten muinaisuskosta olivat karttuneet muita reittejä tässä välissä. Äidiksi tuleminen myös avaa uusia näkökulmia naisten kohtaloihin.

Mikä ilo olikaan muutama vuosi sitten päästä henkilökohtaisesti kiittämään Utriota hänen kirjoistaan, kun tapasin hänet Helsingin kirjamessuilla. Kerroin myös kirjoittamistani kirjeistä ja saamistani vastauksista sekä siitä, kuinka oikeastaan hänen ansiostaan luin keskiajan historiaa yliopistossa. Yliopistoaikoina ei ollut kovin suositeltavaa sanoa lukevansa Utrion kirjoja. Siitä seurasi kulmien kohottelua. Itse en luonnollisesti ymmärrä moista: Utrio on loistava, huumorintajuinen, humaani, taitava kirjoittaja, tarinankertoja ja historian tuntija, joka on kirjoittanut lukuisia tietokirjojakin erityisesti naisten historiasta. Viihteellisyys tai romanttisuus eivät vähennä mitenkään kirjan tai tarinan arvoa, se voi aivan yhtä hyvin kertoa jotain olennaista ihmisestä kuin joku ns. vakavampikin kirja. Utrio ei luonnollisesti ole itsekään voinut välttyä vähättelyltä.

Utriolta kysyttiin vuonna 1981 eräässä televisio-ohjelmassa ”Haluatko sinä siis kapinoida sitä käsitystä vastaan mikä meillä on naiskulttuurista?” Hän vastasi, mielestäni edelleen melko ajankohtaisesti: ”Kyllä, minä olen tullut siihen tulokseen, että tämä nykyinen suhtautuminen naiskulttuuriin, joka on perin juurin halveksiva, on todella väärä eikä ota huomioon tosiasioita. Jos me vertaamme kahta kulttuuria, mieskulttuuria ja naiskulttuuria ja nimenomaan nyt vaikka viihteen alalla, niin meillä on tyypillinen miesten viihde, joka on väkivaltaista, se nojaa ihmisen tappamiseen, kiduttamiseen, sotaan, yleensä väkivaltaan. Naisten viihde taas nojaa tämmöisiin positiivisiin asioihin, rakkauteen, läheisyyteen, hellyyteen, turvallisuuteen, synnyttämiseen. Niihin asioihin, joilla ihmiskunta jatkaa olemassaoloansa, ja kuitenkin tätä positiivista ja minun mielestäni eettisesti paljon korkeatasoisempaa viihdettä halveksitaan. Ja sitä halveksitaan varmasti lähinnä sen vuoksi, että se on nimenomaan naiskulttuuria.”

Viime vuonna taas Helsingin kirjamessuilla vaikutuin Utriosta, kun kuulin hänen kertovan uudesta kirjastaan, Sunnevasta. Oikeastaan kirja on kirjoitettu jo 1969 ja 1970, nyt ilmestyi uudistettu ja yhdistetty laitos. Utrio kertoi, kuinka Sunneva on suomalaisen kirjallisuuden ensimmäinen seikkailuromaani, jossa pääosassa on nainen! Itse Utrioni lukeneena ja niiden kanssa kasvaneena en ole pitänyt mitenkään ihmeellisenä moista, mutta tämäkin vain kertoo kirjailijoiden suuresta merkityksestä ja vaikutuksesta käsityksiimme. Olin taas kerran Utrion tarinankerronnan, hänen suuren tietomääränsä ja humaanin otteensa lumoissa. Nyt parhaillaan luen Sunnevaa ensimmäistä kertaa. Hykerryttävästi päätähuimaavassa tarinassa näkee tulevien suurten romaanien maisemia ja teemoja, tuttuudentunne lämmittää. Vaikka olenkin lukenut huomattavat määrän Utrion romaaneja, ilokseni huomaan, että vielä monia on lukematta. Olen myös lukenut Utrion 1800-luvulle sijoittuvia kepeitä romaaneja. Ne ovat viihdyttäviä, virkistäviä ajankuvia, joissa huumorilla on enemmän sijaa.

Rakkaus historiaan ja hyviin tarinoihin on vienyt huomiotani Utrion muilta puolilta, kuten hänen aktiiviselta rooliltaan yhteiskunnallisena keskustelijana. Helsingin Sanomien raadissa hänen kommenttejaan saa lukea usein, mutta nyt vasta otin hyllystä riemastuttavasti nimetyn Kiilusilmä feministi -kolumnikokoelman. Olen lukenut sitä bussissa moneen otteeseen. Hyvin harvoin saa viettää aikaa niin hykerryttävän pisteliäässä, suorasukaisessa, viisaassa, ymmärtävässä ja kaikin puolin valloittavassa seurassa. Tekisi mieleni siteerata Utriota ääneen kanssamatkustajille, huudahdella hänen terävänäköisyydelleen. Ainoa masentava seikka on sen huomaaminen, kuinka ajat eivät joissain asioissa muutu 30 vuodessakaan. Olen loputtoman kiitollinen ja ylpeä siitä, että Utrio on pitänyt naisten ja lasten asemaa ja oikeuksia esillä väsymättä vuosikymmeninen ajan. Kiilusilmä feministi saa kunnioitukseni ja on minulle myös armoitettu keskiajan kuvaaja, oppaani keskiajan maailmaan, naisten näkökulman avaaja historiaan.