maanantai 14. tammikuuta 2013

Éric Reinhardt: Le système Victoria


Edition Stock 2011

Ranskalainen Éric Reinhardt on kirjoittanut massiivisen romaanin, jonka keskiössä on päähenkilö David Kolskin pakkomielteisiä piirteitä saava suhde Victoria de Winteriin. Romaanin minäkertoja on David, joka kertoo tarinaa takautuvasti, tarkkaillen, selittäen yksityiskohtia myöden. Romaani lähtee liikkeelle tilanteesta, kun David huomaa kauppakeskuksessa naisen, joka kiinnittää hänen huomionsa. David seuraa naista tuntikausia keskuksessa ennen kuin uskaltaa puhutella tätä. Jo tässä vaiheessa David paljastaa, mihin kaikki tämä johti: vajaata vuotta myöhemmin Victoria on kuollut ja David on paennut syrjäiseen hotelliin erossa vaimostaan ja kahdesta tyttärestään. David puhuttelee lopulta Victoriaa, joka paljastuu suuren ylikansallisen pääoma- ja sijoitusyhtiön maailmanlaajuisten toimintojen HR-päälliköksi. David itse on arkkitehti, joka on työmaapäällikkönä Ranskan korkeimman pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla. Päähenkilöiden ammatit ja sitä kautta poliittiset näkökannat ovat romaanissa suuressa roolissa.

David alkaa kiertää tarinaansa hitaasti auki aloittamalla viettelyhistoriastaan: hän on vietellyt vain tuntemattomia naisia, ainoastaan yhden yön juttuihin sinä aikana kun on ollut Sylvien, vaimonsa, kanssa. Viimeisen viiden vuoden aikana hän ei ole vietellyt ketään. Mutta nyt hän kohtasi Victorian. Pitkän sisäisen monologin kertominen avaa Davidin persoonaa lukijalle: David häilyy masennuksen ja toivon välillä, hän odottaa aina jotain ihmeellistä tapahtumaa, joka muuttaisi elämän. Monologiin sisältyy pitkällinen muistelo, kun David 19-vuotiaana arkkitehtuurinopiskelijana kohtasi salaperäisen naisen Pariisin yössä. Tämä muisto seuraa häntä läpi elämän.

Davidin ajatusten, muistojen ja haaveiden pitkällisen kuvailun ohella Reinhardt käyttää yllättävän vähän aikaa Davidin perheen kuvaukseen. On aivan kuin perhettä ei olisikaan – vaativa työelämä ja intohimoiset kohtaamiset Victorian kanssa vievät kaiken ajan, kotona David käy vain nukkumassa muutaman tunnin, mikä ei vaikuta olevan päähenkilölle edes mikään ongelma. Muutama lyhyt perhetuokion kuvaus tuntuu siten entistä päälle liimatummalta.

Davidin ja Victorian ensitapaaminen on Lontoossa, Victorian järjestämänä. David kuvaa tapahtumaa yksityiskohtaisesti pitkällisiä ammatillisia keskusteluja myöden. Kiivasta väittelyä käydään kapitalismista: David on vasemmistolainen, jota Victorian ”ideologinen eksotismi” hämmästyttää ja ällöttääkin vähän. Toisaalta David ihailee ja haluaa Victoriaa, joka on kaunis, rikas, vaikutusvaltainen. Illalliselta, jonka Victoria maksaa, he siirtyvät hotelliin ja rakastelevat tuntikausia, mistä David kertoo yksityiskohtia myöden.

Pitkällisesti kerrotut lapsuus- ja nuoruusmuistot sekä Sylvien tapaaminen vievät tarinan pitkäksi aikaa pois Victoriasta. Sylvie ei ehkä ole Davidin unelmanainen, mutta seurusteluaikaa kuvataan pitkälti ja lopulta Sylvien sairastumista maanis-depressiivisyyteen. Lääkehoito vie Sylvien koomaan viideksi päiväksi, jonka aikana David lupaa sitoa elämänsä Sylviehin. Kooma-ajan toivottomuuden kertominen rinnastuu Davidin tarinassa nykyhetken toivottomuuteen hotellissa, hylättynä, itsesyytösten valtaamana. Reinhardt on rakentanut romaaniinsa kolme tasoa: nykyhetken, josta käsin David muistelee ja kertoo tarinaansa; kaukana olevan menneisyyden, josta David kertoo satunnaisesti muistojaan nuoruudesta ja jolla ei tunnu olevan mitään yhtymäkohtaa nykyhetkeen; ja lähimenneisyyden, jossa David elää suhteen huumaa Victorian kanssa ja joka on tavallaan tarinan päätaso ammatillisine lisineen. Lähimenneisyys lähestyy vähitellen kertomuksen nykyhetkeä, joka välillä aina pilkahtaa lähimenneisyyden kerronnassa mukana.

Vastoin tapojaan David siis aloittaa suhteen Victorian kanssa. Yksityiskohtaiseen, pohdiskelevaan ja kuvailevaan tyyliin David käy läpi ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Suhde ja rakastelu Victorian kanssa tuo Davidille uutta energiaa, euforiaa, hyvää oloa, joka heijastuu energiana ja tehokkuutena työelämässä. Davidin mielessä hänellä ei ole rakastajatarta eikä hän petä vaimoaan, sillä suhde ja seksi Victorian kanssa on jotain muuta, jolla ei ole sijaa todellisuudessa, se on kuin unta, jonka muisto rikastuttaa arkielämää. Tämä taianomainen euforia auttaa Davidia selviämään ja viemään eteenpäin jättiläismäistä rakennusprojektia. Davidin ja Victorian suhde jatkuu loputtomilla tekstiviesteillä, pitkällisillä sähköposteilla ja otteilla Victorian päiväkirjasta, joita hän lähettää Davidille kuin kokousmuistiinpanoja. Suhteen edetessä Victoriasta paljastuu vähitellen uusia puolia, jotka hämmentävät Davidia. Victoria onkin naimisissa ja neljän lapsen äiti ja hänellä on ollut rakastajia ennenkin. Perhe-elämä ei aseta kummallekaan mitään esteitä, mitä nyt muutama tekstiviesti Sylvieltä saa Davidin hätääntymään hieman, että Sylvien maanis-depressiivisyys nostaisi taas päätään. Victorian kyky valehdella miehelleen ja järjestää tapaamisia halujensa mukaan Davidin kanssa hämmentää Davidia.

Victorian etuoikeutettu elämä alkaa vähitellen kalvaa Davidia ja hän alkaa nähdä Victorian yhä enemmän uuden globalisaation aikaansaaman yläluokan edustajana, joille kaikki on mahdollista henkilökohtaisella ja ammatillisella tasolla rajojen hävittyä. Ylellisyydet, nautinnot ja omalle ”luokalle” järjestetyt etuisuudet ovat Davidille esimerkkinä kapitalismin tunteettomuudesta. Hyppäys nykyhetken hotelliin ja keskustelu omistajan kanssa yöllä näyttää Davidin muuttuneet ajatukset: Victoria olikin aivan omanlaisensa olento, jota sovinnaiset ja totutut kategoriat eivät voineet vangita ja hän oli löytänyt aivan omanlaisensa idealismin ja vapauden, jota itse toteutti. Vaikka David ei tappanut Victoriaa, hän pitää itseään syypäänä. Poliisikuulustelu, jossa David kertoo kaiken ja avautuu, vertautuu itse romaaniin.

Kun David haluaa hidastaa pakkomielteenomaiseksi muuttunutta suhdetta, Victoria tarjoaakin työmahdollisuutta Davidille firmansa kautta. Davidin unelma arkkitehtina työskentelemisestä ja omasta firmasta toteutuisi, kun Victoria järjestäisi hänelle työn. David innostuu, tekee suunnitelmia, suhde saa uutta puhtia, tornin rakentaminen ongelmineen saisi jäädä uuden työn myötä. Victorian lupaamaa tapaamista firmansa Kilofferin (!) pomon Peter Dollanin (!) kanssa ei vaan tunnu järjestyvän (väkisin tulee mieleen, että nimet ovat tahallisia muunnelmia sanoista kill offer ja dollar ja niillä halutaan alleviivata rahan valtaa). Victorian systeemi alkaa vähitellen paljastua Davidille; Victorian kaksoiselämä ja muuntautumiskyky tyrmistyttää ja kiehtoo Davidia. Victorialla on useampia elämiä, jotka eivät kohtaa koskaan, ja hänellä on aina vähintään yksi rakastaja. Victoria näkee itsensä (ja edellisen rakastajansa) erityislaatuisen aristokratian edustajina, jotka ovat moraalinormien yläpuolella ja joilla on kyky nauttia elämästä tavallisuuden yläpuolella, vapautua konventioista. David kokee, että Victoria on vetänyt hänet systeemiinsä mukaan ja että hän näkee vain osia kerrallaan Victorian elämästä.

David alkaa epäillä Victoriaa valehtelusta ja välttelystä. Samaan aikaan työ rakennuksella on entistä stressaavampaa. David huomaa, että häntä seurataan. David alkaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi, työsään orjaksi ja suhteessaan huoraksi: hän antaa kaikkensa pakosta työssään ja sängyssä Victorialle. Riidan myötä David ja Victoria löytävät uuden tason suhteestaan, intohimo laajenee, kun Victoria kertoo edellisen rakastajansa kanssa tekemistä asioista ja paljastuukin, että yhteinen fantasia on tuntemattoman miehen ottaminen mukaan sänkyyn. Samana iltana häntä seuranneet miehet tuovat Davidin luo henkilön, joka tarjoaa Davidille rahaa siitä, että tornin rakentaminen viivästyy. David kieltäytyy.

Loppunäytös käynnistyy Davidin ja Victorian tapaamisesta terassilla. David kertoo sittenkin hyväksyneensä rahat, koska kokee, ettei häntä arvosteta työssään. David myöntää, että todellisuus vaikuttaa nykyään väärältä, hän ei usko enää mitään ja epäilee kaikkea. Tilanteiden, joissa ei enää voida osoittaa oikeaa ja väärää, lisääntyminen kuvaa Davidista hyvin nykyajan liberaalia maailmaa, jossa Victoria pärjää niin hyvin. Lähtiessään terassilta he kävelevät pornoelokuvateatterin ohi. Uuden fantasian toteuttamisen halu vie heidät sisälle. Victoria valitsee kaksi miestä liittymään seuraan, rakastelemaan elokuvateatterissa. Lopulta David haluaa lähteä ja lopettaa, Victoria ei. Victoria lähtee kahden miehen kanssa, David seuraa perässä. Victoria nousee autoon miesten kanssa, David ei halua lähteä, ja Victoria ajaa miesten kanssa pois.  Tätä tilannetta käydään läpi poliisin kanssa: Miksi David ei estänyt Victoriaa lähtemästä miesten mukaan? Victoria löytyi alastomana ja murhattuna metsästä lähdettyään miesten mukaan. Päästyään pois kuulustelusta David ajaa kotiinsa ja pelätessään, että vaimo ja lapset tulevat, hän päättää kadota, koska ei ole valmis kohtaamaan heitä. Kirja loppuu kuvaukseen, kun David ajaa päämäärättömästi Ranskan läpi ja päätyy erään hotellin eteen.

Pakkomielteisen suhteen kehittymisen, etenemisen ja lopulta päättymisen kuvauksena romaani onnistuu hyvin. Sen sijaan Davidin tarinan availu pitkällisesti moniin suuntiin hajottaa tarinaa ja varsinainen punainen lanka tuntuu ajoittain häviävän. Rönsyilyt ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta eivät lopulta johda mihinkään. Tavassa, jolla suhde toiseen naiseen erotetaan perhe-elämästä, on jotain periranskalaista, ainakin suomalaiselle lukijalle. Toisaalta juuri perhe-elämän puuttuminen lähes kokonaan Davidin elämästä tuntuu epäuskottavalta, kuten paikoittain myös pitkät dialogit ja monologit, joita David ja Victoria pitävät milloin rakennustyömaasta milloin Kilofferin sisäisestä kykyjenetsintämetodista. 

Tarinana Le système Victoria ei ole mitenkään erikoinen, hyvin kerrottu tosin joitain pitkällisiä jaaritteluja ja juonen ylimääräisiä sivupolkuja lukuun ottamatta. Se että nainen on rikas, vaikutusvaltainen ja dominoivassa asemassa mieheen nähden sekä sosio-ekonomisella että seksuaalisella tasolla ei ainakaan Suomessa ole asetelmana hätkäyttävä. On helppoa nähdä Davidin ja Victorian suhteen dynamiikassa vertauskuvaa kapitalismin ja liberalismin toimintaan. Ja Reinhardt tekee sen itse: Victorian työn kuvaus henkilöstöjohtajana neuvotteluissa ammattiliittojen kanssa irtisanomisista ja lakkauttamisista, totuuden muuntelu, takinkääntämiset, häikäilemättömät menetelmät, hyväksikäyttö voittojen maksimoimiseksi… David näyttäytyy lopulta saman menetelmän uhrina näyttämönään seksuaalisen nautinnon maksimointi. Victorian systeemi vie lopulta häneltä itseltään hengen ja ajaa Davidin hylkiöksi. Se, että intohimo ja pakkomielteisyys saa huonon lopun, on aika banaali lopetus. Se, onko Reinhardtin tarinan opetus (tai toive), että kapitalismissa kaikki ovat lopulta uhreja, jääköön kunkin lukijan itse arvioitavaksi.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti